Syrjäinen motelli 3

 Kun Laura aamulla herää, hänellä on tullut tunne hänen täytyy lähteä sinne.  Hän pakkaa nopeasti tavarat ja lähtee matkaan. Puhelin alkaa soimaan ja näytössä lukee "henna" Laura jättää vastaamatta.  Kaupunki jää tääkse joka uinuu vielä syksyn aamu hämärässä. Puhelin ilmoittaa uuden viestin saapuneeksi, se on  Hennalta. "Laura, soita heti! Tärkeää asiaa!.." Laura ei vastaa eikä soita. Laura kääntyy hiekkatielle joka johtaa syvälle metsän pimeyteen, tihkusade alkaa uudestaan ja pikkuhiljaa voimistuu. Radiossa kehotetaan pysymään sisätiloissa, ja varautumaan voimakkaaseen tuuleen ja sateeseen, sekä pitkä aikaisiin sähkökatkoksiin. Radio hetken rätisee ja sitten alkaa kulumaan pelkkää kohinaa, Gps-laite on lakannut toimimasta jo monta kilometriä sitten ja Puhelin ei toimi.  Lauran valtaa kauhun tunne, olisiko sitten pitänyt jättää lähtemättä? Tai edes kertoa jollekin minne oli menossa. Mutta nyt kaikki oli myöhäistä.  Mitä syvemmälle metsää Laura ajaa sitä synkemmäksi metsä muuttuu ja Laurasta alkaa tuntumaan että motelli siirtyy aina kilometri kilometriltä kauemmaksi. Noen keltainen kyltti hehkuu pimeään iltaan. Laura kääntyy motellin pihaan ja katsoo sitä tyrmistyneenä. Motelli ei ole mikään kaunis talo, vaan parhaansa päivät nähnyt. Maalipinta lohkeilee, ikkuna luukut kolisee tuulessa,  etuoven ikkunalasi rikki ja on kostea harmaa. Laura vilkaisee puhelinta "Ei verkkoa". Silloin Laura tajuaa, hän ei saisi kehenkään tai häneen ei saisi yhteyttä. Laura astuu narisevilla portaille, ovi narisee aavemaisesti hiljaiseen iltaa kun Laura avaa oven. Hän astuu aulaan jossa on vastaanottotiski, pöytä jonka ympärillä kolme tuolia, pöydällä kukka joka kuihtunut. 

Nainen nostaa katsee kun Laura saapuu. "Hei, voinko auttaa?" Nainen kysyy. "Joo, huone yhdelle" Laura vastaa.  Nainen seuraa Lauraa katseellaan kun hän nousee portaat ylös.