Kauhujen syysloma- mustan veden kutsu

Syksy oli raskas ja kostea, kuin unohdettu hauta.

Neljä ystävystä, neljä naurun ääntä. 

Ja yksi tie joka johti pois kaikesta tutusta. He sanoivat menevänsä lomalle maalle. Mutta tie tuntui vievän enemmän pois päin kuin perille. 

Puiden oksat kumarsivat auton ylle kuin varottaakseen jostain. Pilvet vaelsivat matalana, sade tihkui sumun läpi. He eivät puhuneet ellei ollut pakko. Ja silloinkin heidät äänet kuulostivat vierailta.

Tien varrella seisoi messinkinen kyltti ruostunut ja hiukan sammaleen peittämänä. Siinä luki jotain, mutta kun he katsoivat kyltti He eivät ymmärtäneet tekstiä tai eivät osanneet lukea. Sillä kirjaimet olivat outoja kiemuroita, kuin eivät olisi olleet ollenkaan kirjaimia. 

Mökki järven rannalla odotti heitä kuin, suu ilman ääntä. Ikkunat olivat pimeät vaikka ovi jäänyt hieman raolleen, kuin siellä olisi joku käynyt ennen heitä.  Sisällä ilma oli tunkkainen ja raskas, kuin siellä olisi ollut joku joka ei hengittänyt.

Ensimmäinen yö meni hyvin vaikka oli levoton, he hetken teeskentelevät että kaikki on hyvin. Tuli rätise takassa ja viini virtasi,  Mutta sitten radio alkoi soittaa laulua jota kukaan ei laittanut, se kuullosta pienen tytön ääneltä. 

"Älä lähden ennekuin kuulet minut" 

Sanni laittoi radion kiinni, se kohisi hetken ennen kuin hiljeni. He kävivät nukkumaan. 

Aaro heräsi siihen että joku seisoi hänen sängyn vieressä, mutta taskulampun valossa hän näki vain varjon. Sitten pienet märät ja kylmät jalanjäljet. 

Aamulla Sanni oli poissa, järveltä nousi sumu kuin savu. Laiturin vieressä kellui vene jota ei ollut silloin kun he tulivat. He huusivat Sannin nimeä, mutta vastaukseksi tuli vain kaiku, se kuullosta siltä kuin joku olisi toistanut sen. 

Päivä ei kirkastunut, vaikka aurinko paistoi. He päättivät lähteä, mutta auton renkaat olivat uponneet maahan, ei hiekkaan eikä mutaan. Tuntui kuin maa olisi hengittänyt

Yö saapui ilman varoitusta. Mökki oli pimeä ja kylmä. Tuli ei syttynyt takkaan. Ensin kuului askelia ja sitten pientä hyräilyä kuin joku olisi laulanut "Tervetuloa kotiin" 

Yksi heistä Jenna, alkoi itkeä. Toinen yritti avata ovea mutta se ei auennut, ovi tuntui kuin olisi painanut maahan kiinni. 

Ilma tuntui kylmältä ja hengitys höyrysi. 

Ikkunasta katsoi heitä hahmo, lasittunein silmin kuin silmien kohdalla olisi pelkät kuopat

Kun aamu valkeni, heitä oli enää kolme, yksi makasi lattialla, kuin ei enää hengittäisi , toinen katsoi ikkunasta kuin halvaantuneena ja kolmas kirjoitti hiilellä takan reunaan "ääni" 

Vuosia myöhemmin joku löysi mökin, sisälle oli tyhjiä pulloja, repeytynyt vaatteita ja yksi lastenlaulu jonka viimeiset sanat oli kirjoitettu takan reunaan 

"Jos kuulet minua,  Älä vastaa - Sillä silloin olet jo matkalla järven alle"